Radio silence is over!

Back in business! Ette kuule tiedäkään, kuinka on tehnyt tiukkaa viikko ilman tätä ihanaa ajanvietettä. Viime päivät ovat olleet todellakin yhtä juoksemista. Viikon sisään kaksi tenttiä, koulutehtäviä, luentoja, promotöitä, cheerleader-treenejä, kauden ensimmäinen esiintyminen ja yksi  vuorokauden mittainen pikareissu Vaasa–Tampere–Säkylä–Tampere–Vaasa. Tuosta reissustani ja viikonlopun kuulumisista kerron tarkemmin vielä myöhemmin. 

Tekemistä on riittänyt, enkä edes ymmärrä kuinka olen selvinnyt tästä kaikesta näin vähällä stressillä. Ehkä se on vain uskottava, että viimein sitä alkaa oppimaan, kuinka asioihin kannattaa suhtautua. Meillä on pitkä yhteinen tie järjettömän taipumuksen kanssa stressata aivan kaikesta, mutta olen nyt oppinut, kuinka se tekee vain asioista hankalampia. Stressaan edelleen, sitä turha kiistää, mutta ehkä nyt se on sillä terveellä tasolla ja antaa vain lisäenergiaa toimia, kun on sen aika.

Kun päivät ovat hektisiä, päälle usein valikoituu vanhoja tuttuja luottovaatteita. Värikästä eikös?

Tänään minulla oli viimeinen tentti ja seuraavat odottavat vasta parin viikon päässä, joten nyt on aika hieman hengähtää ja antaa itselleen omaa aikaa enemmän. Ensimmäinen asia, mitä halusin tehdä kotiin tänään tulessani, oli siivota koko kämppä lattiasta kattoon. Kun aikaa on vain hyvin rajallinen määrä valmistautua tentteihin, tulee sitä karsittua kaikki "turha" päivän aikatauluista pois. Ja kyllä valmistautuminen jäi tälläkin kertaa aivan viime tippaan... Siivoaminen on yksi näistä asioista. Normaalisti imuroin  ja pyyhin pinnat lähes päivittäin, mutta nyt viime kerrasta oli jo melkein viikko. On hurjaa, kuinka nopeasti pieni yksiö likaantuu. Nyt kodissani tuoksuu taas ihanan raikkaalta ja peilistä näkee jopa oman naamataulunsa.

Sitä paitsi puhtaaseen kotiin on taas mukava palata. Lähden nimittäin huomenna reissun päälle ja tällä kertaa kohteena on vanha kotikaupunkini Hämeenlinna. Pystyn vierailemaan pidennetyn viikonlopun verran eli palaan Vaasaan vasta maanantaina. Kerrankin olen malttanut jättää kalenterini melko joustavaksi viikonlopun osalta ja suurempia suunnitelmia lauantai-illan synttärijuhlia lukuunottamatta ei ole. J pääsee lomille myös huomenna ja näen kultaani vain muutaman päivän erossa olon jälkeen. Tätä voisi kutsua jo luksukseksi! Tuntuu ettei sunnuntaista ole aika eikä mikään, mutta en valita. Harvoin pääsemme näkemään näin usein. 

Tästä postauksesta tuli nyt tällainen puheripulin sekainen, koska minulla on vain niin paljon kerrottavaa viime viikon tapahtumista. Aivan sormet syyhyävät kirjoittamaan. Maltan itseni nyt kuitenkin, painun pakkaamaan ja menen aikaisin nukkumaan. Toivon, että lepo helpottaisi tätä minun viikonloppuna saamaani inttiflunssaa. En todellakaan jaksaisi olla kipeä kerrankin kun näen perhettäni pitkästä aikaa. 

Huomiseen!