Juhlia ja mielen tasapainoa

Torstaiaamun auringonnousu

Torstaiaamuna pakkasin laukkun, sillä luentojen ja salin jälkeen määränpäänä olikin taas vanha kotikaupunkini Hämeenlinna. Tiedossa oli  jälleennäkeminen J:n kanssa vain neljän päivän eron jälkeen. Tuntui melkein hassulta nähdä toista. Arkeen ei edes ehtinyt pääsemään kiinni, kun tulikin jo viikonloppu ja pääsi toisen kainaloon. Hämeenlinnan visiitin päämotiivina oli lauantaina järjestetyt  J:n isän urheilullisen rennot 50-vuotisjuhlat. Alkupäivästä pelattiin höntsää Pullerin ulkojäillä eli jääkiekkoa ilman luistimia tennispallolla. En ollut muuten moisesta lajista ennen kuullut, mutta onneksi pääsin nyt kokeilemaan. Oli kuulkaas sen verran mukava variaatio jääkiekosta. 

Tiukan pelin jälkeen juhlat jatkuivat nauttien savusaunasta, paljusta, hyvästä ruuasta, juomasta, musiikista ja ennen kaikkea mukavasta seurasta. Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön ja pakko sanoa, että minulla oli kyllä todella mukava ilta. Sain kokea elämäni ensimmäistä kertaa, kuinka ihanan pehmeät löylyt savusaunassa on ja miten rentouttavaa paljussa lilluminen on. Nyt ymmärrän, miksi äitini on haaveillut puilla lämmitettävästä paljusta jo vuosia. 

Juhlissa testattiin myös "sitsimuistiani". Illan tarpeeksi kypsyessä, aloitettiin perinteisten juomalaulujen laulaminen ja siitä todellakin löytyi ainakin yksi asia, joka yhdisti kolmea eri sukupolvea vahvasti.  Siinä huomasi myös sen, kuinka kyllä ne juomalaulutkin elävät ajassa. Välillä tuntui, että jokaisella oli laulusta oma versionsa. Asiaan vaikuttaa tietenkin myös eri tiedekuntien ja yliopistojen perinteiden erot. Mutta eihän tuo meidän menoa haitannut!

Nam, mitkä tarjoilut lauantaina oli!

Sunnuntai otettiinkin sitten ihan  rauhakseltaan ja silloin pääsin kunnolla moikkaamaan myös omaa perhettäni. On jollain tapaa hieno huomata, että jotkin asiat pysyvät täysin samanlaisina, vaikka kotoa pois muuttaisikin. Kun astun ovesta sisään, löydän tieni suoraan jääkaapille ja kaappaan sieltä minua varten hankittua savulohta, joko kaupasta tai jos oikein tuuri käy, sieltä löytyy pappani valmistamaa savulohta. Silti minusta kaikista tärkeintä on vain se, että näen perhettäni (vaikka onhan se täpötäysi jääkaappikin mukava ekstra), eikä silloin tarvitse järjestää mitään erityistä. Rakastan sitä, kun saan valmistaa aterian koko perheelle, joko yllättämällä uudella reseptillä tai sitten valmistamme jotain perinteistä mamman kanssa. (Ja kyllä, kutsun äitiäni usein mammaksi...)

Kun vielä asuin perheeni kanssa saman katon alla, otin todella paljon vastuuta kotitöistä. Siivosin,   tein ruokaostoksia ja kokkasin paljon. Vaikka itse olin roolini luonutkin perheessä, silti se tuntuai melkein ahdistavalta ajatukselta, että kuinka perheeni tulisi toimeen, jos en enää siellä olisi huolehtimassa. Stressasin asiasta tapani mukaan todella paljon. Samaan aikaan ajatus siitä, ettei minun enää tarvitse siitä stressata on niin helpottava. Olen yhden stressikierteen vapaampi ihminen! Eikä minun silloinkaan pitänyt muiden mielestä, mutta kuten sanoin, loin roolini itse ja tietenkin perheejäsenet siihen tottuivat, että minulle voi sitä vastuuta tietyissä asioissa jättää hieman enemmän kuin muille. Olen todella kova miellyttämään muita ja haluan aina toisille vain parasta ja ehkä hitusen liian usein tämä ajattelumalli menee minulla omien tarpeiden edelle. 

Tästä tilanteesta on kuitenkin päästy niin pitkälle. Pidän siivoamista terapeuttisena, koska siinä näkee työn jälkensä heti ja koska olen hieman "kaikki–mulle–ja–nyt–heti–tyyppinen" ihminen, siivoaminen auttaa saavuttamaan jonkin tasoisen mielenrauhan ja tietenkin hygienia kotonakin on tärkeää huomioida. Elän todellakin unelmaani, siitä kuinka kotona voi olla aina siistiä, kukaan muu ei sotke kämppää. Tähänkin luksukseen kyllä turtuu välillä ja odottaa, että joku tulisi ja pistäisi koko yksiön uuteen uskoon ja minun mielenterveyden koetukselle.

Olen tässä miettinyt hieman, koska haluaisin jakaa teidän kanssanne yhtä suurta intohimoani. Ajattelin jos alkaisin kirjoittamaan tänne hieman enemmän liikunnasta ja varsinkin kuntosaliharjoittelustani. Liikunta on kuitenkin opiskelun jälkeen arjessa se toiseksi eniten pinnalla oleva asia. Jos sinulla siis heräsi kysymyksiä treenaamiseen liittyen, vastaan todella mielelläni! Työn alla on meinaan pienimuotoista treenipäiväkirjaa, jonka tulen jossain vaiheessa jakamaan.

Mutta nyt hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle ja muistakaa elää täysillä myös sitä arkea. Sitä se elämä tahtoo meinaan suurimmaksi osaksi olla. Usko tai älä! Tällainen suhtautuminen arkeen on osa uutta elämänfilosofiaani ja nyt se pääsee oikein urakalla koetukselle, koska J on seuraavat kolme viikkoa kiinni ja kaiken lisäksi huomenna alkaa 10 päivän mittainen "mosaleiri" metsässä.