Ystävien tärkeys

Jokainen tarvitsee ystäviä, aivan jokainen! Tämä kuulostaa monesta varmasti todella itsestään selvältä asialta, mutta minusta ystävyyden arvokkuutta ei vain voi korostaa tarpeeksi. Ystävä on se joka tukee sinua vaikeina hetkinä, iloitsee kanssasi elämän iloista  ja hän on se, jolle soitaa kun mielesi tekee lähteä tuulettumaan pitkän työviikon jälkeen.  Minusta tuntuu, ettei ystävien tärkeydestä oikeasti puhuta tarpeeksi eikä sitä voi koskaan arvostaa liikaa. Vai koska viimeksi olet oikeasti sanonut ääneen ystävillesi sen, kuinka arvokkaita he ovat? (Kännissä herkistelyä ei lasketa)

Tänä kesänä olen todella tajunnut sen, kuinka tärkeitä ystävät ovat ja kuinka suuren virheen olen tehnyt siinä, etten ole pitänyt heihin yhteyttä tarpeeksi. Muutama viikko sitten minua  iski todellinen ahaa-elämys. Olin elänyt aivan liian kauan sellaisella asenteella, etten oikein luota ihmisiin. Ajattelin aina, ettei kukaan halua olla seurassani ja jos joku erehtyi seuraani, se tapahtui varmana säälistä. Ennen ajattelin ehkä hieman kieroutuneesti, etten edes tarvitse ystäviä, koska onhan minulla poikaystävä. Nyt viisastuneena ymmärrän, ettei se ole niin. Jos ajatellaan oikein kärjistetysti, niin ihminen pystyy elämään hyvinkin onnellista elämää ilman parisuhdetta, mutta jos hänellä ei ole yhden yhtä ystävää, on elämä todella onnetonta! Ja niin, myös terve parisuhde vaatii niitä ystäviä!

Puhuin alussa saamastani ahaa-elämyksestä. Olen oikeasti tajunnut, että ystävät ovat elinehto. Siinä missä ihminen tarvitsee vettä tai ruokaa, tarvitsee hän myös ystäviä ympärilleen. Ei ihminen vain pysty elämään ilman. Tai pystyy ehkä elämään, mutta se on todellista kitumista. Vai voiko sitä kutsua kovin onnelliseksi elämäksi, jos viikonlopun sosiaalisimmat tapahtumat olisivat kaupan kassalla asioiminen ja punttiksella siivojalle moikkaaminen. Ei se ole elämää ei!

Olen ottanut ryhtiliikkeen nyt ystävärintamallani ja alkanut pitämään yhteyttä taas vanhoihin ystäviini oikein urakalla. Jopa ihmisiin, joita olen pitänyt vain tuttavina. Olen edelleen ehkä hieman laiska päivittelemään itsestäni kavereille, mutta senkin mitä olen ehtinyt olemaan vanhojen ystävieni kanssa, on ollut kultaakin arvokkaampaa. En voi ymmärtää, kuinka ihminen voi tuntea näin suurta iloa tekemällä hyvin yksinkertaisia asioita ystävien kanssa. Se, että käy treenaamassa jonkun kanssa, istumassa iltaa tai pelaamassa biljardia (ja en, en todellakaaan osaa pelata biljardia) tuntui joskus todella epärealistiselta, mutta se on nykyään aivan normaalia elämää minulle. Tämä onni on ollut kateissa niin monta vuotta ja olen saanut sen nyt takaisin. Ihanaa!

Tätä iloa sain kokea oikein runsain mitoin viime viikonloppuna kun sain viettää viikonlopun  ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut todella kauan. Emme pääse näkemään kovin usein, koska välissämme on sen verran kilometrejä, mutta pidämme tiivisti yhteyttä. Viikonloppuun kuului syömistä, juomista, tanssimista, kokkausta, leffoja, shoppailua ja vain oleilua. Meillä on niin helppoa viettää aikaa yhdessä, koska ajattelemme niin monesta asiasta samoin. Esimerkiki meitä kumpaakin ärsyttävät ihmiset joiden mielestä illanvietto tarkoittaa sitä, että pää vain suoraan täyteen viinaa ja baariin. Ei näin. Onnistunut ilta tarkoittaa ensin yhdessä kokkailua ja siinä lomassa sitten aloittelua. Niin se onnistunut ilta syntyy!

Summa summarum, muistetaan kaikki yhdessä kuinka arvokasta ystävyys on! Kenenkään ei kuulu olla yksin tässä maailmassa.